JOHDANTO

Yksilöllisen oppimisen malli.

Kun jokin epäonnistuu, on tärkeämpää
keskustella asioiden korjaajasta kuin siitä,
ketä on moitittava.

-Francis J. Cable

Käänteinen oppimisen malli

Kyseessä ei ole uusi menetelmä, mutta nykyinen tieto- ja viestintätekniikan käytön kasvu ja murros suomalaisissakin kouluissa ja oppilaitoksissa on nostanut menetelmän parrasvaloihin. Muunmuassa matematiikan opetuksen parissa työskentelvät muutamat opettajat käyttävät menetelmää. Menetelmää voi soveltaa muissakin oppiaineissa tai kursseilla.

Perinteisesti on opittu tapaan, jossa lähitapaamisessa tai tunnilla opettaja kertoo tai luennoi tai esittää oppijaryhmälle uuden suunnitelman mukaisen opittavan teorian tai asian. Tämän jälkeen oppijat saavat opettajalta kotitehtäviä, joilla harjoitellaan uuden asian tai teorian soveltamista. Järjestys on siis se, että ensin lähitapaamisessa opettaja esittää uuden asian ja sitten ryhmä hajaantuu tekemään tehtäviä.

Käänteisessä tavassa onkin toisinpäin eli ennen lähitapaamista teoria tai uusi opiskellaankin mahdollisimman hyvin jo kotona ja tunnille tullaan tekemään kotitehtäviä. Opettaja on saattanut tehdä opetusvideoita tai muuta materiaalia, joista asiaa on omaksuttu ikäänkuin kotitehtävänä. Ja tunnille tullaankin asiaa kertaamaan tehtävien tekemisen merkeissä.

Tunnilla oleva aika käytetään nyt yhdessä (tai joskus yksilölliseen) tekemiseen, ja opettaja kiertää auttamassa ja/tai oikomassa väärinymmärryksiä. Tunnin aika käytetään aktiivisesti harjoittelemiseen. Tällöin yhdessä olemisesta on eniten hyötyä oppimisen näkökulmasta – voi kysyä myös kaverilta. Jos tunnin aikaa käytetään luennointiin ja oppijat passiivisesti kuuntelevat, voi se olla vähemmän hyödyllistä.

Tunnilla opettaja kiertää auttamassa yksilöllisesti. Oppijat ovat eri tasoilla ja etenevät eri tahtiin. Tämä menetelmä sallii yksilöllisen etenemisen ja jopa paremman eriyttämisen. Toiset oppijat voivat suorittaa kurssin ja oppia asioita nopeammin kuin toiset. Opettaja pääsee keskittymään paremmin vaikeimpiin asioihin ja enemmän ohjausta vaatiiviin oppijoihin.

Menetelmä korostaa oppijan aktiivista roolia oppimisensa mahdollistajana. Yleensä aktiivisuus tarkoittaa enemmän työtä, jota oppija tekee. Oppija ponnisteleekin nyt teoria tai uuden asian omaksumisessa ja tulee sitten tunnille yhteen muiden kanssa kyselemään aiheesta lisää.

Teorian esitys tai luennointi on siis siirretty itsetehtäväksi kotityöksi ja kotitehtävät tullaankin tekemään tunnille – siis käänteinen opetusmenetelmä. Classroom sana kuvaa luokkahuonetta, mutta menetelmä sopii muuallekin. Asian selittäminen on vain helpointa näin. Itse nimitän tapaa käänteiseksi opetusmenetelmäksi, jos sitä nyt pitää erityisesti joksikin nimittää. http://blog.pedafloat.fi/2012/10/

Lisää aiheesta:
http://www.knewton.com/flipped-classroom/

JOHDANTO

Tässä blogissa käsittelemme opettajuutta ja opetuskulttuurin muutosta. Millainen on riittävän hyvä opettaja, kuinka teemme hopsista opintopolun ja miten rakennamme ja yläpidämme luottamusta? Nämä kysymykset ovat Kymen kyntäjien käsiteltävinä ja niiden kautta yritämme rakentaa kuvaa opettajuuden muutoksesta sekä opetuskulttuurimuutoksen ristipaineesta. Miten voimme auttaa oppilaita suoriutumaan paremmin omista opinnoistaan  ja miten voimme kehittää omaa opettajuuttamme kohti "riittävän hyvää" opettajuutta?

Millainen opetuskulttuuri saa aikaa oppimisen kaikissa oppilaissa? Me tarvitsemme Suomeen luovia osaajia, jotka kykenevät luovaan ongelmanratkaisuus ja osaaminen perustuu vahvaan tietotaitoon.
Tärkeää on myös se, että he toimivat yhdessä.
Koulumaailma on ollut muutoksen kourissa aina, mutta esim. vuodesta 2013 Jyväskylän yliopistossa on tutkittu opetuskulttuurin muutosta, jossa rakennetaan uutta vuorovaikutteista ja yhteisöllisempää opetuskulttuuria. Jyväskylän yliopiston Interaktiivinen opetus ja oppiminen-hanke on keskittynyt vuorovaikutteisten käytäntöjen opetukseen ja opettajien keskinäiseen yhteistyöhön. Tutkimustulosten mukaan vuorovaikutteinen opetus mahdollisti tärkeän yhteisen tiedon hankinnan sekä rakentamisen. Opettajien lisääntynyt vuorovaikutus sai aikaan keskinäistä arvostusta sekä vertaistukea. Tutkimustulokset julkaistiin toukokuussa 2013 (www.ktl.jyu.fi).

Sivun alussa olevassa videossa on käsitelty mielenkiintoisella toteutustavalla opettajajohtoista opettamista sekä yksilöllisen opetuksen oppimismallia. Aiemmin opetuksen pääasiallisena toteuttamistapana on ollut opettajajohtoinen opetus ja opettaja on määrittänyt opetettavan kokonaisuuden sisällöt ja ajankäytön. Opettajajohtoisessa opetuksessa aiheet on käsitelty järjestyksessä ja oppilaiden tasoeroja ei ole huomioitu opetuksen suunnittelussa. Tässä opetuskulttuurissa osa oppilaista on omaksunut opetettavan kokonaisuuden, mutta osalle opetettavat asiat ovat jääneet irrallisiksi ja mieleen ei ole jäänyt mitään merkittävää. Tiedoissa on merkittäviä aukkoja ja tämä vaikuttaa suoraan oppilaan mahdollisuuksiin jatkaa opintojaan myöhemmin.
Sen sijaan yksilöllisen opetuksen oppimismallissa oppilaat ja opettaja ovat vuorovaikutuksessa. Oppilaat oppivat ryhmissä, joissa edistyneimmillä on mahdollisuus opastaa ja tukea heikommin selviäviä oppilastovereitaan. Oppimisen tukena käytetään kirjallista ja kuvallista materiaalia. Opettaja pystyy räätälöimään opetuksen oppilaiden taitojen ja kykyjen mukaan. Kurssin edetessä oppilaat eriytyvät taitojensa mukaisesti ja opettaja voi antaa yksilöllistä opetusta henkilökohtaisen avuntarpeen mukaan.

Miten vaikeaa on muuttaa omaa opettajuutta niin, että oppilaat oppivat, opettajat verkostoituvat ja oppimistulokset paranevat. Jos tavoitteena on "rimaa hipoen", niin menetelmätkään eivät tarvitse olla monimutkaiset. Jos taas tavoitteenamme on innostunut oppimisilmapiiri, jossa kaikki oppivat, niin tällöin ei riitä enää "riittävän hyvä" opettajuus. Tästä enemmän blogissamme.