MITEN RAKENNAT JA YLLÄPIDÄT LUOTTAMUSTA?

MITEN RAKENNAT JA YLLÄPIDÄT LUOTTAMUSTA?

Luottamus on ihmeellinen voima. Se on ehtymätön luonnonvara, joka luo hyvää elämää. Se lisääntyy jakamalla, kun luottamusta kokenut ja siitä voimaantunut levittää sitä eteenpäin luottamalla itse. (Pentikäinen, 8)

Vahvin luottamus syntyy, kun sekä järkevä että tunteva mieli ovat sen takana. (Pentikäinen, 19)

Luottamusta on tärkeä opetella. Luottamusta saava yrittää enemmän. (Pentikäinen, 24)

Luottamus kasvaa kotona. Se syntyy perheissä ja pysyy yleensä vakaana läpi elämän ja saattaa periytyä omille lapsille. Jos lapsen on turvallista olla kotona, hän saa hyvät lähtökohdat ja uskaltaa kokeilla uusia asioita. Lapsi oppii luottamaan ihmiseen, joka huolehtii hänestä. Kodin läheisten lisäksi tärkeitä voivat olla muut läheiset, vaikka opettaja. (Pentikäinen, 107)

Stephen Coveyn mukaan itseluottamus on luottamuksen lähtökohta. Jos ei luota itseensä, on turha odottaa muiden luottamusta. Kun luottaa itseensä, voi jakaa luottamusta. Itseensä luottava uskaltaa tunnustaa epävarmuutensa. Itseluottamus saa ihmisen ottamaan enemmän riskejä ja etsimään vaikeampia haasteita, ja haasteiden voittaminen kasvattaa itseluottamusta entisestään. Keskeistä itseluottamuksessa on uskottavuus. (Pentikäinen, 25)

Luottaja on haavoittuva

 Luottaessamme toiseen ihmiseen, altistamme itsemme sille uhalle, että toinen ihminen käyttää luottamustamme väärin. Tästä seuraa luottamuksen olennaisesti kuuluva luottajan haavoittuvaisuus ja luottamuksen kohteen valta-asema. Opettajan pääasiallinen tehtävä on toimia kasvattajana. Kasvatukseen liittyy jo itsesään kasvattajan ja kasvatettavan välinen epätasainen suhde, sillä kasvatusta ei voi olla tasavertaisten välillä (Ojankangas 2001, 51-52). Luottamus muotoutuu keskinäisen vuorovaikutuksen varmistaman tuntemisen pohjalta. Vuorovaikutusta tarvitaan, jotta on mahdollista saada tietoa toisesta ja hänen luotettavuudestaan. (Ilmonen 2001, 22.) Opettajan ja oppilaan suhteessa vallan epätasainen jakautuminen ja oppilaan status asettavat oppilaan jo itsessään haavoittuvaiseen asemaan. Koska oppilaan haavoittuvuus ja riskit ovat jo roolista johtuen suuremmat kuin opettajalla, opettajan tulisi olla luottamuksen suhteen aloitteellinen osapuoli. (Applebaum 1995, 447.) Gordonin mukaan hyvä opettaja-oppilas suhde edellyttää avoimuutta, rehellisyyttä ja toiseen huomioimista. (Gordon 1979, 22).  

Palaute on vuorovaikutusta

Vuorovaikutuksella tarkoitetaan kahden tai useamman henkilön välistä sosiaalista vaihtoa, jolle on ominaista molemminpuolinen aloitteellisuus sekä toisen osapuolen antaman palautteen huomioiminen. Vuorovaikutussuhde opettajan ja oppilaan välillä perustuu ensisijaisesti kasvatukseen, joka edellyttää tavallisesti kasvattajan ja kasvatettavan sekä kasvatuksen mahdollistavan ihmissuhteen. Tämä pakottaa suhteen osapuolet jo tiettyihin rooleihin: opettajan ja oppilaan, kasvattajan ja kasvatettavan. (Nurmi 1986, 52 - 54.)

Palaute on jokaiselle tärkeää. Palaute on vuorovaikutusta, joka lähentää osapuolia. Ilman palautetta on vaikea tunnistaa vahvuuksiaan.

Hyvä kritiikki on täsmällistä, nostaa esiin esimerkkejä ja tarjoaa ratkaisuja. Täsmällisyys on tärkeää myös kiitoksessa.
Vaikeinta on korjaava palaute, jos asiat eivät ole hoituneet odotetusti. Korjaava palaute on parhaimmillaan huolenpitoa. Kun on hyvä luottamus voi korjaavan palautteen saaja kokea palautteen auttamiseksi, sen voi kokea välittämiseksi ja huolenpidoksi. Korjaava palaute on hyvä antaa kahden kesken, jos mahdollista. Ryhmässä ripittäminen muuttaa palautteen helposti rangaistukseksi ja kannustaa kuulijoita vastaisuudessa välttämään riskejä jukisen rangaistuksen pelossa. Opettaja voi koulussa reagoimalla yhden tekemiseen opettaa koko luokkaa. Silloin pitää asianosaisten olla paikalla ja keskustelun pitää olla rakentavaa. (Pentikäinen, 128-129)

Luomme ihmissuhteita erilaisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja kaikilla vuorovaikutussuhteillamme voidaan ajatella olevan ainakin joku tarkoitus tai tavoite. 

Oppilaan ja opettajan välinen suhde perustuu ennen kaikkea opettamiseen ja oppimiseen. 

Luotettava opetus

Poutiaisen (2009) mukaan luotettava opettaja osaa opettaa hyvin. Hyvä opetus koostui pääasiassa kolmesta osa-alueesta: opettajasta johdonmukaisena ja selkeänä tiedon antajana, opettajan asenteesta oppilaisiin ja opettamiseen sekä viihtyisästä oppimisilmapiiristä. Luotettava opetus on tavoitteisiin pyrkivä, asiapitoinen ja selkeä faktapaketti. Vastaavasti epäluotettava opetus on sellainen, jos opettaja ”ei oikein pysy kartalla”, ” puhuu mitä sattuu” ja ” on epävarma”. (Poutiainen 2009, 40). Jos opettaja on opetuksessaan epävarma, oppilaalle tulee vaikutelma opettajan osaamattomuudesta. Varma asenne on vakuuttava ja oppilaalle välittyy kuva opettajasta oman oppiaineensa asiantuntijana, jonka tietoihin voi luottaa. Oppiaineensa sisällön hallinnan ja aineen tietoteoreettisen erityisluonteen ja rakenteen ymmärtämisen kautta opettaja pystyy valikoimaan sekä perustelemaan miksi, mitä ja missä järjestyksessä ja miten hän opettaa. Opetuksesta tulee selkeää, ymmärrettävää ja varmaa ja oppilaan näkökulmasta luotettavaa. Sisällöllisen asiantuntemuksen lisäksi opettajan täytyy muokata sisältö sellaiseen muotoon, että oppilas kykenee omaksumaan sen. (Meri 2002, 177, 186 ).  

Luottamukseen vaikuttaa kyvykkyys, pätevyys, kapasiteetti. Osaavaan on helpompi luottaa kuin sellaiseen, jolta puuttuu taitoja. Toisaalta kyvyillä ja vahvuuksilla ei ole merkitystä, jos ihmiseen ei luoteta.
Muuttuva maailma testaa kyvykkyyttä ja muuntumista joka päivä. Entiset taidot eivät riitä muuttuvassa ja monimutkaistuvassa ympäristössä. Jokainen kohtaa osaamattomuutensa. Nopea kyky oppia ja jakaa oppimaansa on entistä tärkeämpi yhteisön menestystekijä.
Olisi tärkeää, että koululaitos ohjaisi lasta oppimaan hänelle luontaisesti ja aloille, joilla hän on taitava sekä tyytyväinen itseensä. Kun tuntee olevansa omalla alallaan, itseluottamus vahvistuu, ja tarvittaessa uskaltautuu vaihtamaan tehtäviä. Olennaista varsinkin nykyajan tieto- ja palvelutaloudessa on tekemällä oppiminen ja opettaminen. Taipumuksissa on eroja, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Siksi pitää valmentaa ja kouluttaa. (Pentikäinen, 58-59)
  
Opettajan rooli on ratkaiseva oppimisessa

Poutiaisen (2009) mukaan oppilaat näkevät opettajan roolin hyvin ratkaisevana omassa oppimisessaan. Jos opetus ei ole hyvää tai luotettavaa, niin oppimista ei tapahdu oppitunnilla ja oppilas kokee joutuvansa tekemään kaiken työn vapaa-ajallaan. Hyvä opetus on selkeä ja johdonmukainen esitys, joka johtaa oppilaiden oppimiseen. Oppilaat odottavat opettajaltaan hyvää oppiaineen hallintaa sekä selkeää ja ymmärrettävää opetusta. Luotettava opettaja huolehtii myös oppilaiden oppimisesta. Opettajan luotettavuutta heikentää huolenpidon puuttuminen. Jos opettaja ei kysele oppilailta ymmärtämisestä tai olettaa, että kaikki osaavat, oppilaalle tulee vaikutelma, että opettaja ei edes välitä oppivatko oppilaat. Toisinaan kyse voi olla opettajan puolelta vain ajattelemattomuudesta tai ajanpuutteesta. Jos oppilaat eivät esitä kysymyksiä, opettaja voi olettaa, että kaikki osaavat. Luotettavaksi koetaan opettaja, joka huolehtii oppimisesta ja huomioi oppilaaan opetuksessaan. (Poutiainen 2009, 41-42. )

Aito kuuntelu

Kuuntelu on tärkeä luottamusta rakentava teko. Aito kuuntelu ei ole vain toisen kuulemista vaan myös kykyä olla olla aidosti läsnä, taitoa asettua toisen asemaan ja herkkyyttä nähdä asioita hänen näkökulmastaan. Aito kuuntelu on mahdollista kun arvostaa muutakin elämää kuin omaansa ja haluaa ymmärtää toisia ja heidän arvojaan. Aito kuuntelu on empaattinen ajattelutapa, se on ymmärtämistä. Se edellyttää kärsivällisyyttä ja avoimuutta.
Ilman kuuntelua on mahdoton oppia ymmärtämään toista.
Kuuntelun vastakohta on puhuminen ennen kuuntelua, mutta kuuntelu jää usein kokonaan tekemättä. Sellainen kertoo itsekeskeisyydestä ja muiden vähättelystä. Se ei rakenna luottamusta. Ihmiset luottavat henkilöön, joka kuuntelee ymmärtääkseen eikä pyri heti keskeyttämään toista. Johtajat ovat usein niin itseään täynnä, etteivät ymmärrä, että heidän pitäisi johtaa kuuntelemalla eikä julistamalla. Joku voi myös peittää jatkuvalla puhumisella epävarmuuttaan. Usein kuullaan mieluusti sen, mitä halutaan kuulla, minkä vuoksi olennaista tietoa menee ohitse. (Pentikäinen, 81-83)

Poutiaisen (2009) mukaan oppilaat odottavat opettajan ylläpitävän kuria ja järjestystä luokkahuoneessa, koska jos luokassa on hyvä kuri, niin siellä on hyvä työrauha ja mahdollista oppia. Luotettava opettaja on kuria pitävä auktoriteetti, mutta toisaalta luottamus rikkoontuu, jos opettaja on tiukka, komenteleva tai pikkuhitler. Oppitunnilla täytyy pitää kuria, mutta se ei saa pilata oppimisilmapiiriä. Luotettava opettaja osaa olla kuria pitäessään myös joustava. (Ilmonen & Jokinen 2002, 192. )

Arvot ohjaavat

Luottamus syntyy teoilla, jotka vahvistavat luottamusta ja sen edellytyksiä. Luottamuksen rakentaminen on asennetta, päätöksiä ja tekoja paremman elämän puolesta. Se on yhteistyötä, lupausten pitämistä, avointa keskustelua, aitoa kuulemista ja muiden arvostamista,
Jokainen kanssakäyminen ihmisten välillä on luottamuksen tulikoe, luottamuksen hetki, kuten Stephen Covey toteaa. (Pentikäinen, 75-76)

Luottamusta koetaan arvojen kautta. Ne ohjaavat toimintaa ja auttavat tekemään valintoja arkisessa työssä. Arvot ovat toiminnan ja luottamuksen peruskallio. Aidosti yhdessä mietityt ja jaetut arvot ovat - ymmärrys hyvästä ja pahasta - yhteisön luottamuksen ja pääoman vahvin ja pysyvin perusta.
Yhteisiä arvoja pidetään vahvimpana yhteisön luottamuksen lähteenä. Kun oppilas kokee opettajan arvomaailman olevan lähellä omaansa, hän pystyy ennakoimaan omaan toimintaansa kohdistuvia odotuksia ja muiden toimintaa, Kun arvot eivät ole yhteisiä, toiminta on ennakoimatonta poukkoilua. Arvoista pitää puhua ja niitä pitää hoitaa. (Pentikäinen, 171-172)

Johdonmukaisuus ja lupauksien pitäminen

Luotettava opettaja on tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Opettaja ei toimi oppilaiden kanssa johdonmukaisesti ja luotettavasti, jos hän syrjii joitakin oppilaita ja hänellä on lellikkejä ja silmätikkuja. Kun opettaja kohtelee kaikkia oppilaita tasapuolisesti, oppilaat kokevat olleensa kaikki samanarvoisia eikä kukaan saa erityiskohtelua. Opettajan luotettavuuteen vaikuttaa hänen kykynsä pitää lupauksensa eli toimia sanojensa mukaisesti. Toistuvat unohtelut ja asioiden laiminlyönnit vaikuttavat kuitenkin opettajan luotettavuutta heikentävästi, vaikka kyseessä olisivat pienet erehdykset. Luottamus opettajaan ei välttämättä rikkoonnu yksittäisitä pienen asioiden unohduksista tai erehdyksistä. Se, miten vakavasti lupauksen pettäminen koetaan, riippuu lupauksen sisällöstä ja sen merkityksestä oppilaalle. Lupauksen pettämisestä on kyse myös silloin, kun oppilaat luottavat opettajan vaitioloon myös ilman erillisiä lupauksia. Luottamuksellinen tieto on tarkoitettu vain opettajan tietoon, ja mikäli opettaja kertoo sen eteenpäin, oppilas kokee luottamuksensa tulleen petetyksi. (Poutiainen 2009, 52-54.)

Luottamuksen ilmenemistä koulussa on tutkittu monesta eri lähtökohdasta ja aikaisemmissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan luottamuksen posiviitinen vaikutus oppilaiden kouluviihtyvyyteen, koulumenestykseen ja oppimistuloksiin (mm. Imber 1973; Lee 2007). Luottamus on yksi niistä asioista, joita tarvitsemme voidaksemme lähestyä toisiamme, elää ja toimia yhdessä (Kotkavirta 2001, 55). 

Ei ole sattumaa, että suuret hengelliset opettajat - kuten Buddha ja Jeesus - muistetaan tarinoistaan, vertauksistaan ja kertomuksistaan. Heillä oli lahja koskettaa tarinoilla sydämiä, puhua sydämen kielellä.
Tarina on tärkeä luottamuksen rakentamisen väline. Se on mainio renki, joka voi tehdä paljon kertojansa hyväksi. Se vangitsee kuulijansa ja avaa maailmaa juuri tietystä näkökulmasta.

Neuvoja luottamuksen vahvistamiseen:

 - Käyttäydy luontevasti
     Mieti mitä lupaat. Ole rehellinen. Muista, että annat kaikessa tekemisessäsi esimerkin.
- Kunnioita toisten tunteita
     Luottamus on yhdistelmä tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. 
- Anna tukea
     Kiitä myönteisellä tavalla kun työt hoituvat. 
- Keskustele
     Keskustelu luo luottamusta.
- Järjestä aikaa 
     Ilman sitä ei synny luottamusta.

Kysymykset:

1. Miten pääset rakentamaan luottamusta sulkeutuneen oppilaan kanssa?

2. Miten toimit, jos huomaat että luottamusta ei ole laisinkaan tai se on mennyt? Pystyykö luottamusta rakentamaan uudelleen?

 

Lähteet:

Applebaum, B. 1995. Creating a Trusting Atmosphere in the Classroom. Education Theory 45 (4), 443-452.

Ilmonen, K. 2001. Sosiaalinen pääoma: käsite ja sen ongelmallisuus. Teoksessa: K. Ilmonen (toim.). Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Jyväskylä: SoPhi, 9-38.

Ilmonen, K. & Jokinen, K. 2002. Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylä: SoPhi.

Imber, S. 1973. Relationship of trust academic performance. Journal of Personality and Social Psychology 28 (1), 125-150.

Kotkavirta, J. 2001. Luottamus instituutioihin ja yksilöllinen hyvinvointi. Teoksessa K. Ilmonen (toim.) Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Jyväskylän Yliopisto: SoPhi, 55-68

Lee, S-J.2007. The Relations Between the Student-Teacher Trust Relationship and School Success in the Case on Korean Middle Schools. Educational Studies 33 (2), 209-216.

Meri, M. 2002. Keskustelua opettamisen opista ja oppiaineiden opettamisenn opista. Teoksessa: P. Kansanen & K. Uusikylä (toim.) Luovuutta, motivaatiota ja tunteita. Opetuksen tutkimuksen uusinta suuntia. Jyväksylä: PS- Kustannus 175-190.

Nurmi, K.E. 1986. Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. Helsingin Yliopisto: Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.

Ojakangas, M. 2001. Pietas. Kasvatuksen mahdollisuus. Helsinki: Summa.

Poutiainen, H. 2009. Luottamus oppilaan ja opettajan välisessä suhteessa. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Pentikäinen, Mikael 2014. Luottamus.